lauantai 4. tammikuuta 2014

Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo, se uusi suomennos

Kuva/kansi: Teos/Elina Warsta
Odotin tätä kirjaa suorastaan kuola suupielistä valuen ja nyt olen sitten siitä kirjoittamisen kanssa ihan solmussa! Melkein pitäisi tehdä kolme eri bloggausta, jotta saisi käsiteltyä kaikki näkökökulmat. Tyydyn nyt yhteen mutta turvaudun väliotsikoihin.

Tausta ja tarina

Ei ole salaisuus, että Austen on mielestäni maailman paras romaanikirjailija; hänen kuudesta romaanistaan vain yksi on keskinkertainen. Jos joutuisin pariksi vuodeksi autiolle saarelle vain yhden kirjan kanssa, ottaisin mukaani Austenin Mansfield Parkin.... mutta vain siksi, että Pride and Prejudice ja Emma on tullut luettua jo lähes ulkoa.*

Ylpeyden ja ennakkoluulon olen viimeksi lukenut toukokuussa, mutta pidemmän jutun kirjoitin kirjasta pari vuotta sitten. Koska linkin takaa löytyy yhtä pitkä juttu kuin tämäkin, säästän klikkaamisen vaivan ja kerron tässä, että Pride and Prejudice on mielestäni maailman ehkä hienoin romaani ja samalla paras lohtukirjani; kun mikään luettava ei maistu, kun oikein väsyttää, kun elämä tuntuu tositeeveeltä... voin aina lukea Priden ja hymyillä.

Tämänkertaisen lukukierroksen kirvoitti Kersti Juvan tuore suomennos, joka ilmestyi sopivasti teoksen 200-vuotisen elinkaaren kunniaksi. Alun perin Pride ilmestyi 1813, vaikka sen ensimmäinen versio onkin kirjoitettu jo edellisen vuosisadan puolella. Edellisestä suomennoksestakin on jo ehtinyt vierähtää tovi, sillä aiempi Sirkka-Liisa Norko-Turjan käsialaa oleva käännös on 40-luvulta.

Ylpeyden ja ennakkoluulon juonesta ei varmaan tarvitse kovin paljon sanoa. Ylpeys tunnetaan ylpeän herra Darcyn ja ennakkoluuloisen neiti Elizabeth Bennetin rakkaustarinana, mutta on se muutakin: häijynhilpeä tapakomedia, jossa ihmisluontoon sen kaikessa ihanuudessa voi perehtyä mukavan puistomaisessa herraskartanomiljöössä. Rahan valta, turhamaisuus, tekopyhyys, juoruilu, laiskuus, ahneus, kateus ja häikäilemätön oman edun tavoittelu löytyvät kaikki Ylpeydestä.

Uusi suomennos on uusi teos

En toden sanoakseni odottanut löytäväni kovin paljon uutta kirjasta uuden suomennoksen myötä, mutta yllätyin. Kersti Juvan uusi käännös on tosiaan uusi teos. Se on myös selvästi erilainen teos kuin Norko-Turjan. Esimerkiksi alkutekstin kursivoinnit, jotka vanhassa versiossa ovat mukana harvennettuna tekstinä, on tästä jätetty pois. Sen tarkemmin käännöksiä vertailematta saa myös vaikutelman, että Juva käyttää vähemmän lauseenvastikkeita, uudistaa sanastoa ja on ilmaisussaan asteen lähempänä tämän päivän kieltä.

Tekstin vanhanaikainen tunnelma on silti säilynyt, ja mikä hauskinta, Juva on tuonut siihen tietyn suomalaisen vivahteen. Pidin kovasti esimerkiksi siitä, että Elizabeth puhuttelee vanhempiaan kolmannessa persoonassa: hän sanoo isälleen eikö isällä ole muuta häntä vastaan [--] ja niin pois päin. Siitä saa viehkosti wanhan ajan waikutelman ilman että asia pätkääkään mutkistuu. Ja tämä on todellakin Juvan tekosia, sillä alkukielellä Lizzy sanoo vain you. Rohkea ja samalla hyvin luonteva ratkaisu.

Pidin myös siitä, että nyt (vaihteeksi) suomeksi tätä lukiessa huomio kiinnittyy luontevasti Darcyn käytökseen ja Elisabethin tunteisiin. Juva ei ole epäröinyt tuoda tunteita ja niiden tulkintoja peliin sanavalinnoillaan. Toki teksti on suomeksikin mutkikasta, mutta uskoisin tämän uuden suomennoksen tekevän siitä nykylukijalle asteen lähestyttävämpää.

Nillitysosasto

Välillä saa silti vaikutelman, että tavoitellessaan autenttista fiilistä on Juva valinnut turhankin vaikean sanan tai ilmauksen. Otanpa esimerkin kohtauksesta, jossa neiti Bingley pyrkii flirttailemaan herra Darcyn kanssa ja yrittää hyötyä Elizabethista puuhassaan... kas tässä alkukielellä
[--] I never heard any thing so abominable. How shall we punish him for such a speech?"
"Nothing so easy, if you have but the inclination," said Elizabeth. " We can all plague and punish one another. Teaze him - laugh at him. Intimate as you are, you must know how it is to be done."
Juvan käännöksessä neiti Bingley kysyy kuinka läksytämme häntä kamalista puheista, kun Norko-Turjan tekstissä neiti aprikoi miten naiset voisivat herraa moisesta julkeudesta rangaista. Tuoreempi teksti on siis jossain mielessä raikkaampi - mutta ei niin paljon kuin ehkä olisi odottanut. Läksyttääkö kukaan enää?

Otanpa toisen esimerkin, jossa näkyvät sekä Juvan ovelat sanavalinnat että pienet kauneusvirheet... tässä herra Bennet puhuu Elisabethille Darcyn kosittua ja Elisabethin kerrottua Darcyn urotöistä perheen hyväksi.
[--] Darcy siis teki kaiken; rakensi liiton, antoi rahat, maksoi miehen velat ja hankki hänelle upseerinkirjan! Hyvä niin. Se säästää minulta loputtoman määrän vaivaa ja rahahuolia. Jos se kaikki olisi ollut enosi aikaansaannosta, minun olisi pitänyt maksaa hänelle, ja minä olisin myös maksanut hänelle; mutta hurjat nuoret rakastajat tekevät oman päänsä mukaan. Minä tarjoudun maksamaan hänelle huomenna; ja hän toitottaa rakkauttaan sinua kohtaan ja siihen se asia päättyy." (s. 491).
Toitottaa rakkauttaan on minusta mainiosti sanottu tässä yhteydessä - alkukielen rant and storm on ehkä tarkemmin riehuu ja raivoaa, mutta toitottaminen on yhtä ilmaisuvoimainen ja ehdottomasti freesimpi valinta. Mutta onko tässä lievää anglismia kuitenkin? En voi olla ajattelematta, että tämäkin tekstinpätkä kulkisi jouhevammin vähemmillä persoonapronomineilla. Minusta siis miinusta minuista. I shall offer kääntyy Tarjoudun aivan tarpeeksi selvästi. Kun lukijan pitää selviytyä Austenin ajalle tyypillisistä pitkistä virkeviritelmistä, ei lyhytmuistia kannata kuormittaa ylimääräisille sanoilla.

Muutamassa kohdassa teokseen on livahtanut jotain kovasti virheen näköistä.  Vähän omaa nillittämistäni häveten nostan esille kaksi... (Olkoon puolustukseni se, että molemmat kohdat voivat antaa väärän käsityksen henkiseen perheeseeni kuuluvien ihmisten luonteista.) Yhdessä kohdassa herra Bennetin purevan ironinen kommentti onkin vahingossa pantu yksioikoisen rouva Bennetin piikkiin (s. 429), toisessa (s. 479) Elisabeth näyttää kommentoivan myös Darcyn tunteiden vaihtelevaisuutta, vaikka alkutekstissä hän viittaa vain omiensa muuttumiseen.

Selvyyden vuoksi: tämä on silti herkku

Huomaan antavani turhan kriittisen vaikutelman. Ehkä kaikki hyvä tässä kirjassa on minulle niin itsestäänselvää, että löydän helpommin sanoja ongelmille. Lisään siis selvyyden vuoksi loppuun, että Juvan ja Teoksen uusi tuotos on minusta hieno kunnianosoitus Austenille. Vaikka itse olen jumittunut lukemaan Austenia alkukielellä, on upea juttu, että Ylpeyden kaltainen klassikko on saatavilla myös tuoreena suomennoksena.

Oli Juvalta huikea uroteko käydä käsiksi tähän tekstiin. Urakka on ollut melkoinen, kuten tästäkin Kotuksen blogijutusta näkee. Suomentaminen ylipäätään on haastavaa hommaa - Austenin vanhanaikaisen kielen ja vivahteikkaan, älykkään dialogin kääntäminen suomeksi vaatii hurjaa luontoa, suurta sydäntä ja kylmää järkeilyä. Krhm, siis kielitaidon ja kielitajun lisäksi. Juva on onnistunut kokonaisuutena ottaen hienosti niin kuin huippuammattilaiselta voi odottaakin.

Tässä on kirja kuin karamelli. Elina Warstan laatima herkullinen ulkoasu hivelee silmää ja teksti on uskollista alkuperäiselle myös hengen eikä vain sanojen puolesta, muutamasta virheentapaisesta huolimatta. Välttämätön kirja kaikille Austenin ystäville!

Oikeastaan ainoa, mitä tämä kaunis teos jäi kaipaamaan, oli jonkun Austenin maailmaan perehtyneen kirjallisuuden - tai ehkä kirjallisuudenhistorian - tuntijan essee taustoittamaan tarinaa. Sain reilu vuosi sitten lahjaksi Pridesta hienon painoksen, johon oli lisätty liitteeksi Tony Tannerin Penguin Classicsille kirjoittama esittely romaanista. Se muutti omia ajatuksiani Ylpeyden ja ennakkoluulon tulkitsemisesta kirjana. Jokin vastaava olisi ollut tässäkin hieno lisä.

Jane Austen (2013, alkuperäinen 1813). Ylpeys ja ennakkoluulo. Suomentanut Kersti Juva. Teos. 978-951-851-554-1.

Arvioita:
Uuden suomennoksen ehti lukea myös Maria Sinisen linnan kirjastosta

*Valehtelen. Oikeasti ottaisin James Joyce Ulysseksen uuden kuuluisan suomennoksen kaikkine alaviitteineen. Autiolla saarella ehkä saisin sen luettua. Se olisi sopivan paksukin.

18 kommenttia:

  1. Mahtavan asiantunteva kirjoitus! Kiitos tästä.

    VastaaPoista
  2. Tämä löytyy hyllystä vanhana suomennoksena, alkuperäiskielellä, äänikirjana ja ilmaisena e-kirjana, mutta lähtee tämä uusikin suomennos taatusti ostoon. Kiitos kiinnostavasta jutusta! Ja kyllä tuo alkuperäiskielinen versionikin on ihan halpispainos, joku kovakantinen kaunis versio pitäisi hankkia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukutoukka, kyllä noin hienoon kokoelmaan ehdottomasti täytyy tämäkin hankkia! Vai äänikirjana - tiedätkös, en ollut kuullutkaan, että tästä on myös äänikirjaversio, mutta näin sitä viisastuu! :-)

      Poista
    2. Ei taida löytyä suomeksi, mutta englanniksi on useitakin äänikirjaversioita.

      Poista
  3. Olen muistaakseni lukenut Ylpeyden ja ennakkoluulon kerran suomeksi ja kerran englanniksi, joten en todellakaan pystyisi tällaiseen syväanalyysiin käännöksen suhteen.

    Käännösasiat ovat hirveän mielenkiintoisia, mutta jotta niitä pystyisi kunnolla kommentoimaan, pitäisi joko olla syväsuhde kirjaan tai olla itse se kääntäjä. Tai sitten käännettävän tekstin täytyy olla niin spesiaalia, että uusi käännös on väistämättä selkeästi erilainen. Kuten vaikka se Odysseus.

    Tämä uusi Ylpeys ja ennakkoluulo kyllä houkuttelisi, ihan jo ulkomuotonsa vuoksi. Tosin kirja on minulla jo hyllyssä englanniksi, kun taas Austen-suosikkini Järki ja tunteet puuttuu kokonaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, heh, tässä paljastuu nyt neuroottinen suhteeni tähän yhteen romaaniin... vähän yllätyin itsekin miten vahvasti huomasin ottavani käännökseen kantaa kirjaa lukiessani. Se haitta on siitä kun osaa kirjan lähes ulkoa. :-)

      Käy hypistelemässä tätä kirjakaupassa, minusta tosiaan poikkeuksellisen viehko pakkaus! En tiedä kuvittelenko vain, vai onko Teoksella muutenkin ollut keskimäärin todella kauniita kirjoja, siis ihan esinemielessä?

      Se pitää vielä lisätä, että vaikka Juvan käännös on selvästi erilainen kuin edeltäjänsä, ero ei ole sitä luokkaa kuin vaikka sinun lempparisi Siepparin käännösten kohdalla... Saarikosken ja Schroderuksen sävyt olivat niiiin erilaisia. Mutta niistä luinkin vain toisen ja toista vain selailin.

      Poista
  4. Vau, upea analyysi! Oma vanha suomennokseni on siskolla lainassa enkä löytänyt pingviinipokkarianikaan, mutta komppaan Liisaa siinä, että tämän postauksesi takana on sellainen syväsuhde Austenin tekstiin (ja sitä kielitajua!) että ihan keneltä tahansa ei löytyisi kompetenssia.

    Pakko nyt vähän ot udella, että mikä Austenin kuudesta romaanista on mielestäsi keskinkertainen? Toivottavasti ei Persuasion/Viisasteleva sydän, se on mielestäni syyttä jäänyt vähän paitsioon. Sen sijaan Northanger Abbey/Neito vanhassa linnassa on jäänyt minulle etäiseksi ja on hienosta parodiastaan huolimatta jotenkin paperinen (!) kirja ollakseen Austen.

    Yllätyin muuten itsekin vähän siitä, että tässä uudessa käännöksessä ei ollut mitään jälkisanoja tms. taustoitusta. Tavallaan kyllä kiva, että kirja on kansien välissä ihan "omana itsenään", ja tavallaan olisi teoriassa mahdollista lukea se ihan "puhtaalta pöydältä", ilman muiden tulkintoja ja selityksiä. Kiinnostuin tuosta mainitsemastasi engl. laitoksesta; pitääpä koettaa etsiä se käsiini...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhassa suomennoksessa ei muuten tainnut olla niitä I osa, II osa ja III osa -välilehtiä, vai oliko?

      Poista
    2. Maria, hih, kyllä touhuani vähän huvittuneena seurattiinkin, kun vieressä oli pakko pitää alkukielistä muistikuvien tarkistamista varten. Vähän väliä ajattelin, hetkinen, eikös siinä sanota sitä tai tätä... On hyvin harvinaista, että lukemiseni on näin kieleen keskittynyttä. :-)

      Juuri Northanger Abbey on minusta julkaistuista teoksista se keskinkertainen. Tai ainakin se on kestänyt heikoimmin aikaa, sillä se parodioi lajia, joka on nykylukijalle aika vieras, eikä hahmoissa ole samaa syvyyttä kuin muissa. Myös <a href="http://bookingitsomemore.blogspot.fi/2011/02/lady-susan.html>Lady Susan</a>, jota Austen ei itse edes aikonut julkaista, on vähän niin-ja-näin.

      Se kovakantinen alkukielinen, josta Tannerin intro löytyy, on vuodelta 2008 ja siinä on ihana kangasmainen kansi... Tannerin teksti on alun perin vuodelta 1972, mutta en löytänyt sitä mistään netistä, olisin linkittänyt! :-)

      Poista
    3. Ai niin, ne välilehdet - niitä ei tosiaan edellisessä suomennoksessa ole, vaan luvut on numeroitu yhteen pötköön. Mutta siinä vanhassa on kyllä herttainen kuvitus! <3 Ja originaalissahan on kyllä jako kolmeen osaan.

      Poista
    4. Voi ei, löysin tuon mainitsemasi herkkupainoksen Adlibriksestä, ja se alkoi kovasti houkutella!

      Kiva kuulla, että olet samoilla linjoilla Northanger Abbeyn suhteen! Lady Susan löytyy hyllystä, mutta se jäi joskus kesken enkä ole saanut palattua tarinan pariin.

      Poista
  5. Olipa mielenkiintoinen pohdinta!
    Tämä uusi suomennos kiinnostaa minuakin. Ja yhtenä (turhamaisena) syynä on tuo kansi, joka niin hienosti kuvaa minusta teoksen henkeä; se on romanttinen, wanhanaikainen ja leikittelevä.

    Minä muuten käytän joskus sanaa läksyttää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Morre, kiitos! Minusta kaunis kansi on erinomainen peruste!

      Ja hauska kuulla että läksytät... toivottavasti et kumminkaan flirttailessasi. :D

      Poista
  6. Kiinnostava, analyyttinen juttu Booksy! Minulle tuli mieleen, että sinun kannattaisi nyt perään lukea Woolfin esseitä, koska niissä on kirjoitettu paljon Austenista ja minulla on tunne, että pitäisit Woolfin tyylistä. :) Haluaisin lukea tämän uuden suomennoksen, mutta ensin pitäisi lukea lukemattomia Austeneita, kuten Kasvattitytön tarina (hyllyssä), Emma ja Viisasteleva sydän...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, olen edelleen (surkeasti) lukenut vain yhden Woolfin novellin. Mutta luen vielä muutakin. Varmasti. Esseet voisivat olla parempi idea kuin kaunokirjalliset teokset.

      Voi lue Kasvattityttö! Se on ovelampi kuin ensivilkaisulta ajattelisi, vaikka ei yhtä hauska kuin Emma eikä yhtä hellämielinen kuin Viisasteleva sydän... jotka sinun myös pitäisi ehdottomasti lukea. :D

      Poista
  7. Kirjasta tipahtaneet jälkisanat löytyvät osoitteesta
    http://turanko.net/wordpress2/?page_id=199
    Kersti Juva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sekä vinkistä että hienosta työstä! Sääli että jälkisanat putosivat matkalla painoon. :-)

      Poista

Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.