lauantai 22. helmikuuta 2014

Lars Kepler: Nukkumatti

Kuva/kannen kuva: Tammi/Love Lannér.
Näitä Keplerin parivaljakon kirjoja on nyt tullut kolme luettua, ja täytyy myöntää että tykkään. Kirja kirjalta enemmän. Välillä on vähän fiilis kuin tv-jännärin käsistä lukisi, mutta eihän se huono juttu ole? Jos tapahtumia piisaa? Nukkumatti ainakin on melkoinen toimintapakkaus, eikä onneksi ihan niin verinen kuin Hypnotisoija.

Nukkumatin alussa kolmetoista vuotta aiemmin kadonnut Mikael löydetään elävänä. Hänen murhaajanaan pidetty Jurek on melkoinen mörkö, oikea pahan sarjamurhaajan perikuva. Mutta Jurek istuu eristyksessä psykiatrisessa sairaalassa. Jossain on siis apuri. Joona Linna, Keplerin suomalaistaustainen sankari, joka alkujaan otti Jurekin kiinni, tarttuu taas tapaukseen. Avukseen hän saa Sagan, joka soluttautuu suljetulle osastolle.

Enempää en viitsi juonesta sanoa, koska on ilman muuta hauskempaa upota siihen ilman ennakkotietoja. Minusta tämä oli mainiota sarjamurhaviihdettä. Uskottavuudesta ei kannata sanoa mitään, sillä juoni on järjetön - onneksi. Luojan kiitos mokomat psykopaatit ovat tosielämässä harvinaisempia kuin fiktiossa. Tarina on myös taitavasti toteutettu. Ainakaan lukiessani en huomannut aukon aukkoa, mikä voi johtua siitäkin, että koukutuin pahasti ja luin koko opuksen kauhealla kiireellä.

Henkilöt ovat edelleen aika liioiteltuja, mutta joukossa on monta inhottavalla tavalla kiinnostavaa tyyppiä. Ja Kepler saa mielikuvituksen liikkeelle mestarin lailla. Grh. Enpä haluaisi joutua psykiatriseen sairaalaan tämän luettuani. Sekä potilaat että henkilökunta ovat Nukkumatissa aika pelottavia.
- Hyi helvetti, Anders kuiskaa. 
Jurek valuu makuulle, sätkii holtittomasti jaloillaa, puree kieleensä, pärskii rinnalle verta ja jää lopulta makaamaan huohottaen selälleen. 
- Mitä me teemme, jos hän kuolee? 
- Tuhkaamme hänet, Brolin vastaa. (s.13)
Suosittelen rankoista jännäreistä tykkääville. Tosin... Jos saa helposti painajaisia, ei ehkä kannata Nukkumattiin tutustua.

Lars Kepler (2012). Nukkumatti. Tammi. Suomentanut Anu Koivunen. 978-951-31-7270-1.

Arvioita:
Susa Järjellä ja tunteella -blogista toivoo jatkoa Linnan seikkailuille
Kirjavinkkien Irjan Nukkumatti vei kauemmas unesta
Anu Jos vaikka lukisi -blogista löysi Uhrilampaiden tuntua

6 kommenttia:

  1. Olen lukenut pariskunnan kaikki neljä kirjaa. Huikeita jännityspakkauksia ovat kaikki. Suosittelen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, minulta on yksi jäänyt väliin, mutta enköhän senkin vielä ehdi. :-)

      Poista
  2. Näitä on pari hyllyssä, mutta vähän pelottaa tarttua... Taitavat tosiaan yöunet saada kyytiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, hih, joo - joillakuilla siksi että pelottaa, toisilla siksi että ei malta olla lukematta pitkin yötä. :D

      Poista
  3. Ai niin, Kepler! Siitä ei ole kauan kun luin Hypnotisoijan ja silloin jo tiesin, että pitääpä lukea ne muutkin. Että kiitos muistutuksesta, täytyy kaapata mukaan ensi kerralla kirjastosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollos hyvä Elegia, toivottavasti löydät nätisti odottamassa hyllyssä! :-)

      Poista

Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.