tiistai 19. marraskuuta 2013

Hugh Howey: Siilo

Kuva: Elisa e-kirja
Minusta tämä on malliesimerkki siitä, miten lukija nalkitetaan heti ensimmäisessä lauseessa.
Lapset leikkivät, kun Holston kapusi kohti kuolemaansa. Hän kuuli kiljunnan, riemukkaan ilakoinnin. Lasten rymistellessä yläpuolella Holston eteni verkkaisesti, jokainen askel oli harkittu ja jämäkkä miehen noustessa kierreportaita yhä ylemmäs samalla kun hänen vanhat saappansa kolisivat metalliaskelmilla. 
Minulla on tapana lueskella e-kirjoja kännykästä arjen pienissä raoissa. Howeyn Siilon aloitin apteekissa odotellessani pääsyä farmaseutin palvelutiskille. Vuoronumeroita oli välissä kolme ja edelläjonottajieni asiat siinä määrin mutkikkaita, että ehdin koukuttua romaaniin; seuraava pätkä piti lukaista jo marketin kassajonossa. Kotiin päästyäni purin ostokset ja vaihdoin kännykän iPadiin ja luinkin sitten kirjan lähes kertaistumalta loppuun.

Siilo kertoo kirjaimellisesti siilossa asuvista ihmisistä. Maailma on niin pilaantunut, että ulkoilma on myrkyllistä. Selviytyä voi vain siilossa, maan alla, elämällä tiukkojen sääntöjen mukaan. Siilon avauskertomus, jossa seriffin virkaa hoitava Holston päättää lähteä ulos, esittelee painostavan ilmapiirin hienosti.

Nämä postapokalyptiset klaustrofobiakirjat taitavat olla mieleeni. Siilo osuu samaan suoneen kuin ikivanha Heinleinin Orphans of the Sky tai tuore Glukhovskyn Metro 2033 ja 2034. Kiinnostavinta tällaisissa kirjoissa on niukkojen resurssien varassa selviytyvän, ahtaisiin tiloihin ahdetun yhteisön kuva. Minkälaisia sääntöjä rakentuu? Mitä kulttuuri sallii, mitä kieltää? Miten erilaiset yksilöt sopeutuvat ja miten sopeutumattomat selviävät? Tarinan moraliteetti yleensä kiertyy menneeseen ja tulevaan. Siilonkin avainkysymys on, miten siilon tilaan on päädytty… ja voiko siitä päästä pois.

Tarina toteuttaa myös hyvin spefin yhtä perusmissiota. Kertoessaan mahdollisesta tulevaisuudesta se kertoo samalla omasta ajastamme. Salaisuuksista, tabuista, tiedon manipuloinnista, resursseihin perustuvasta hierarkiasta. Siitä miten oikea ja väärä hämärtyvät kun oma etu on kyseessä. Ihmisellä on taipumus rakentaa kerroksittaisia yhteiskuntia ja liimata sitten jokainen omalle tasolleen.

Siilo on alun perin julkaistu sarjamuodossa ja omakustanteena. Howey tuuppasi ensin Amazonin kautta tarjolle alun novellina ja sai paitsi innokasta palautetta myös hyvää myyntiä. Tottahan sellainen rohkaisee jatkamaan tarinaa. Siilon rakenne ja jotkin ratkaisut vähän heijastelevat tätä historiaa. Osa suuren mysteerin vastauksista on epäuskottavia, eikä henkilöiden vuorovaikutus toimi saumattomasti. Toisaalta, paloittain kirjoitettu kertomus on usein vetävää  luettavaa - kirjoittajahan joutuu väkisinkin sijoittamaan siihen tarpeeksi koukkuja lukijan innostamiseksi - ja sama pätee Siiloonkin. Toimintaa riittää ja sitä vain huomaa sutivansa sivulta toiselle kunnes iPadista alkaa akku loppua.

Mitään suurta maailmankirjallisuutta tämä ei ole, mutta onpahan omassa lajissaan pätevä tekele. Suosittelen Siiloa maailmanlopuista tykkääville ja ahtaan paikan tiiviistä tunnelmasta nauttiville.

Hugh Howey (2013). Siilo. Like. Suomentanut Einari Aaltonen. 978-952-01-1041-3. Elisan e-kirja.

Arvioita:
Juha Kirjavinkeissä tykkäsi erityisesti ympäristöstä
Toni Jerrman Hesarissa piti vetävästä toiminnasta ja kantaaottavuudesta.
Taikakirjaimissa luettiin alkukielellä ja kahdessa osassa: täällä ja täällä


8 kommenttia:

  1. Kiinnostava kirja, ehkä siis maailmanloputkin kiinnostavat minua. Kirjoitat houkuttelevasti. Koukuttavuutta taitaa tosiaan olla, jos pitä lukea marketin kassajonossakin! Tulee mieleen Marjatta Kurenniemen lasten haastattelu, jossa he kertoivat äitinsä ripustaneen kirjan pyykkipojilla tiskipöydän ylle, että hän sai lukea tiskatessaan. Tunnistan samoja oireita itsessänikin... Jos kirja on hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, olen parantumaton jonossalukija nykyään - aina pitää olla kännykässä varalla jokin kirja. Mutta harvoin käy niin, ettei kirjaa malta jättää odottamaan seuraavaa arjen aukkopaikkaa; vaikkapa Tenhusen dekkarit, joita olen myös kännykästä lukenut, yleensä voivat useimmiten odottaa rauhassa. :-)

      Poista
  2. Sinä olet melko pro noissa lukuhetkien varastamisissa :D Lääkäriä odottaessa olen lukenut, mutta en apteekissa saati kauppajonossa. Minun bravuurini taitaa olla hammaspesulukeminen, usein tulee harjattua hampaita ylimääräisiä minuutteja jos on kirja hyvässä kohdassa menossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukka, hampaiden harjaaminen ilman kirjaa on kyllä huomattavasti nopeampaa kuin kirjan kanssa. Hammaslääkäriliiton pitäisi oikeastaan suosittaa vähintään novelleja siinä missä ksylitoliakin.

      Tämä jonoissa lukeminen on alkanut vasta nyt kun olen tottunut kännykästä lukemiseen. Suhteellisen tuore pahe siis!

      Poista
  3. Minuakin hymyilytti nuo lukemiskuvauksesi. Ei ole paikkaa, jossa ei voisi ainakin vähän lukaista :D

    Nyt alkoi tämä kirja myös todenteolla kiinnostaa. Miten onkin tällainen mennyt minulta ihan ohi! Täytyypä pitää silmät auki ensi kerralla kirjastoreissulla.

    VastaaPoista
  4. Niin koukuttavasti kirjoitettu tämä sinun arviosi, ettei minulla ollut mitään muuta mahdollisuutta kuin käydä varaamassa kirja kirjaston sivuilta. Kuulostaa erinomaisen hyvältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, hienoa! Toivottavasti on sinunkin makuusi. :-)

      Poista

Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.