torstai 24. lokakuuta 2013

Walldén, van der Steen & Nykänen: Mikä moka!

Kuva/kansi: Mikä moka!-sivu/Anni Nykänen
Lokakuussa on jo muutaman vuoden vietetty Epäonnistumisen päivää. Hyvä! Kansalliseksi liputuspäiväksi vaan. Jos olisi vielä lipputanko, voisin Epäonnistumisen päivänä (taas kerran) unohtaa lipun yöksi salkoon ja hävetä aamulla silmät päästäni.

Varsinainen päivä 13.10 tuli tällä kertaa vietetty Roomassa, enkä saanut yhtään kunnon juhlan kunniaksi -mokaa aikaan. Eksymistä tai kuutta ei lasketa. Seuraavana päivänä tosin feilasin totaalisesti yrittäessäni puhua pääsyä paavin puutarhaan sveitsiläisvartijoiden ohi. Ja paria päivää aikaisemmin mokasin täydellisesti italialaisen junalipunostokoneen käsittelyssä.  Tällä viikolla on työpuolella ollut jo muutama näyttävä auts-ups-öh.

Mokata voi onneksi joka päivä! Hyvänä päivänä epäonnistun kuudesta kahdeksaan kertaa ilman että edes hikeä pukkaa. Epäonnistuminen sujuu luonnostaan. Epäonnistuminen iisisti, ilman itkupotkuraivareita ja loputtomia itsesyytöksiä, SE on vaatinut vuosien harjoittelun ja buddhalaiseen valaistumiseen verrannollisen sielukuperkeikan.*

Kuten huomaatte, aihe on läheinen. Siksi pyysin Mikä moka! -kirjasta arvostelukappaletta ennen kuin edes huomasin meiliä näpyttäväni. Vaikka olisihan minun pitänyt tajuta, etten ehdi tätä mitenkään mokapäiväksi lukemaan saati bloggaamaan. Ups.

Lohduttaudun sillä, etten ainakaan ole koskaan laulanut tahdotko mut tosiaan sun wc:hen makaamaan kun tarkoitan suhteeseen vakavaan. Enkä ole esiintynyt paljan rinnoin pariisilaisessa tavaratalossa tai mennyt vahingossa kouluun yöpuvussa.** Tai aiheuttanut caddiena golffarin diskausta kisasta. Sellaisen erehdyksen jälkeen ei taatusti ollut hetkeen helppoa elää itsensä kanssa, ei vaikka olisi tämän kaverin kaltainen hymynaama.

Kaikkien näiden kuolettavien erehdystenkin jälkeen on elämää. Siinä ehkä Mikä moka! -kirjan suurin anti. Mikä moka! on puhtaasti kooste erilaisia tavallisten tallaajien ja julkkisten mokailukokemuksia. Osa tarinoista vähän hihitytti, osa vähän enemmän, osa meni päälle nelikymppiseltä jo kirkkaasti ohi. Sen panen iän aiheuttaman turtumisen ja pitkän harjoittelun piikkiin. "Ai? Tuoko on muka moka?"

Kokeneelle mokaajalle Mikä moka! on itse asiassa heppoinen teos, eikä sen kirjallinen laatu erityisesti häikäise. Peukutan silti ja lujaa. Anni Nykäsen piirrokset ovat raikkaita ja todellisen elämän tapauksista on kiinnostava lukea.

Sitä paitsi.... jokaisen suomalaisen pitäisi yläasteiässä saada tämä kirja tai jokin sen serkku käsiinsä. Omassa nuoruudessani Lotta-kirjat (joiden päähenkilö mokaili kiitettävän usein ja jatkoi silti elämää) ajoivat vähän samaa asiaa. Ehkä 2010-luvun nuorille Mikä moka! -formaatti lyhyine palasineen sopii paremmin. Ja Mikä moka! tulee tarpeeseen.

Vitsikirjaksi tässä on nimittäin kysymys vakavasta asiasta. Talouden innovaatiokapasiteetin, kansallisen kilpailukyvyn ja meidän kaikkien mielenterveyden nimissä vaadin täten Suomeen lupaa mokata! Epäonnistua. Muuttaa mieltään kun huomaa että jokin ei toimi. Juosta täysillä lokakuussa ja romahtaa rähmälleen räntään.

Jos ei saa mokata, ei saa oikeastaan tehdä mitään vaikeaa tai erilaista. Siitä taudista me suomalaiset mielestäni kärsimme, kuka enemmän, kuka vähemmän. Emme ota riskejä, koska epäonnistuminen on niin häpeällistä.

Tyyneen keski-ikään ehtineille suosittelen tätä vain varauksin. Jos olette ylipäänsä eläneet, olette jo kokeneet jotain tämän tapaista. Mokailua arkaileville nuorille voisin vaikka kirjoittaa tähän reseptin. "Nautitaan pieni annos aina mokan jälkeen. Tarvittaessa kaksi. Säilyy huoneenlämmössä."

Kirjalla on oma sivusto, jolta löytyy myös Bass Campin Mikä moka! -rap. Hanketta on kuulema ollut tukemassa myös Suomen lasten ja nuorten säätiö.

Netta Walldén, Hanna van der Steen (toim.) Mikä moka! WSOY. Kuvitus Anni Nykänen. 978-951-0-39915-6.

Arvioita:
En löytänyt mutta julkistuksesta oli näemmä juttua MSN:llä.

* Joo. Pakko myöntää että käyn yhä iisifeil-kertauskurssia itseni kanssa kerran tai kaksi viikossa.
** Ei kun hetkinen...  Ei, en sentään. Niitä froteehaalareita pidettiin 70-luvulla ihan päivävaatteina.

12 kommenttia:

  1. Jee, kiva lukea tästä! Minä haluan ehdottomasti tutustua ja saada itselleni vertaistukea mokailusta. Ei siksi, että olisin mikään mokakuningatar, vaan siksi, että tekisin näppärämmin sielukuperkeikan. :-D Mikä ihastuttava sana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, hih! Toivottavasti tästä on apua henkiseen akrobatiaan! :-)

      Poista
  2. Haa, haluaisin kyllä lukea yksityiskohdat tuosta caddie-episodista! Kannen perusteella minulle tuli mieleen lastenkirja, mutta ilmeisesti tämä sitten on ihan tarkoituksella nuorille suunnattu?

    Mokaamisesta pitäisi kyllä puhua enemmän, muiden kokemukset ja niistä selviäminen ovat joskus vieneet ainakin minulta pois turhaa pelkoa yrittämisestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tessa, joo, kyllä tämä on lähinnä nuorille suunnattu. Hm. Kunnon aikuisille suunnattua mokakirjaa en ole tainnut ikinä nähdäkään. Vaikka näitä "elämäni muuttui täysin" -juttuja toki on paljon.

      Olen samaa mieltä, meidän pitäisi olla kamalan paljon suvaitsevaisempia sen suhteen, että joskus ei onnistukaan... joten mokista ja virhearvioinneista pitäisi puhua paljon enemmän ja myönteisempään sävyyn. Heh, esimerkiksi poliitikkoparkoja pilkataan usein armotta jos muuttavat mielensä: ihan kuin olisi fiksumpaa pitää jääräpäisesti kiinni vääräksi osoittautuneesta kannasta! :-)

      Poista
  3. Minä sain kunnian lukea tämän jo ennen sen painamista johtuen omasta pikkumokastani (vai oliko niitä kaksi, mokaaja ehti jo unohtaa, paljonko sensuroitiin :D ) ja välillä pärskähti kahvit näppikselle. :D Mutta huojentavaa vertaistukeahan tämä on.

    P.S. Ihana oma kertomuksesi mokailuhistoriastasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, täällä oli sinunkin mokailusi jälkipolville tallennettuna! Hyvää vertaistukea tästä kyllä saa. Etenkin aloitteleville mokailijoille terveellinen kirja! :-)

      Kiitos vielä eilisestä, oli upea esitys Kauhava kirjastossa!

      Poista
  4. Hauska! Sait tähän sitten yhdistettyä talouden innovaatiokapasiteetin, siihen ei kaikki kyllä pystyisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjanainen, hehheee... yhteys on innovaatio- ja yrittäjyysvinkkelistä masentavan ilmeinen, en siis voi ottaa siitä itselleni pisteitä. Riskinottohalu on meidän suomalaisten iso heikkous, mutta ei sitä tiedä vaikka tästä vielä villiinnyttäisiin! Nuoret tuntuvat olevan noin keskimäärin rennompia kuin edeltäjänsä. :-)

      Poista
  5. Tarpeeellinen teos! Paljon hauskempi juhlia tätä kuin jotakin suurmiehiä. Pistin 13.10 jo valmiiksi 2014 kalenteriin. Sitä pitää juhlia kakulla ja skumpalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, niinpä! Ja tietenkin skumpan pitää antaa hallitsemattomasti ryöpytä ympäriinsä! (Pitänee siis varata kaksi pulloa.)

      Poista
  6. Törmäsin tähän kirjaan eilen, kiva tietää siitä nyt enemmän:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sonja, hih, toivottavasti et sentään kirjaimellisesti törmännyt. :-)

      Poista

Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.