torstai 3. maaliskuuta 2011

Myrkkypuun marjat

Kansi: Tammi/kannen tekijä ei näy kuvapankissa, mutta kuva on Kaarina Kailan
Myrkkypuun marjat seuraa Kahdentoista valaa Raili Mikkasen nuortenkirjojen sarjassa. Vaikka Valan kohdalla teksti vähän tökki, jäin sen verran koukkuun kolmen sisaren kohtaloihin, että lukea pitää kaikki neljä kirjaa.

Myrkkypuussa onkin mielestäni Valaa rapsakampi meno, ehkä siksi että siinä on vähän murhamysteerin vikaa. Keskeinen henkilö on tällä kertaa Margareeta, nyt 17-vuotiaaksi varttuneena ja jo parantajan mainetta saaneena. Hän joutuu selvittämään kuka myrkyttää Kirsti-siskon appea ja yrittää vierittää syyt nuoren emännän niskoille. Margareetan pohdiskeluja arvoituksen tiimoilta kuvataan vähän turhankin perusteellisesti, eikä loppuratkaisu varsinaisesti tule yllätyksenä.

Mutta miljöö kantaa, ja aihe. On mukava lukea suomalaisesta arkielämästä 1600-luvun lopussa. Talollisen suurperhe arvojärjestyksineen ja järjestelyineen kiinnostaa. Tapahtumapaikatkaan eivät ole kaukana. Joissain suhteissa kontrasti nykypäivään on kova. Nykyään me ronklaamme jääkaapilla ja pohdimme hoikkana pysymistä, silloin surtiin seuraavaa ateriaa ja liiallista laihuutta.
Margareetalla oli Juhon laukku kädessään ja hän kiirehti ojentamaan sen lähtijälle. Juhon viereen päästyään hän kuitenkin kompastui ja olisi kaatunut, ellei Juho olisi tarttunut häntä vyötäisiltä.
- No, on sinulla kapea vyötärö. Eihän tästä saa edes kunnon otetta, Juho nauroi ja puristi Margareetaa kevyesti.
Margareeta pahastui, vaikka varoi näyttämästä sitä Juholle. Tiesihän hän itsekin, etteivät pojat hänen varttansa ihaillen katselleet, mutta Juhon suusta hän ei olisi halunnut arvostelua kuulla. Leikiksi Juho sen tietysti oli tarkoittanut, mutta silti se kirpaisi. (s. 106-107)
En ole juuri nuorten kirjoja lukenut viime vuosikymmeninä - ja se tuntuu kyllä näitäkin lukiessa. Vähän naivilta teksti maistuu väkisinkin. Pelkään etten tee kirjoille oikeutta. Tietoisena tästä kohderyhmäongelmastani yritin houkutella Neidin A tai B koelukijaksi, mutta otollisin ikä on ilmeisesti ohitettu; toisella on Tulen ja jään laulu kesken, toinen on juuttunut nyt Paasilinnoihin. Eipä käy käskeminen.

Paras lukijaryhmä lienee 10-13 -vuotiaat tytöt, näin karkeana arvauksena. Pahus, olisi oikeastaan kiva kuulla jonkun peruskoulun opettajan tai kirjastoammattilaisen mielipide.

Kaikki kunnia kuitenkin Mikkaselle: vieläkään ei jää sarja kesken edes nelikymppiseltä kävyltä. Kirsti näyttää asettuneen onnellisesti, mutta miten käy lopulta Margareetan orastavine rakkauksineen, ja opinhaluisen Annan?

Raili Mikkanen (2004). Myrkkypuun marjat. Helsinki: Tammi.

2 kommenttia:

  1. Hei

    Minusta näitä kirjoja voi lukea kaikenikäiset juuri historiasta kiinnostuneet ehkäpä tytöt ja naiset kuitenkin enemmän kohderyhmänä. En koe ikää ongelmalliseksi, vaikka teksti onkin sinänsä helppolukuista, mutta uskottavaa mielestäni. Samaa mieltä oli kirjastoammattilaisen mielipide, kun Mikkasen nuortenkirjoista käytiin keskustelua. Aion tutustua myös näihin kuuluisten suomalaisten naisten nuoruudesta kertoviin kirjoihin, joita Mikkanen on kirjoittanut. Niitä on kovasti kehuttu!

    VastaaPoista
  2. Hei Sara, kiva kuulla että kirjastoammattilaiset ajattelivat näin :-)

    Itse tykkäsin eniten siitä viimeisestä, Hopearenkaasta - postaus on jo kirjoitettukin mutta ilmestyy vasta joskus viikolla (olen lukenut lomalla niin paljon että olen kerrankin itseäni edellä, heh).

    Minäkin kiinnostuin noista Aino Kallaksesta ja Ida Ahlbergista kertovista kirjoista, aikeissa on hommata ne!

    VastaaPoista

Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.